Blogi

16. syyskuuta 2016 14.55

Vertaistuki on voimaa – isovanhemmatkin tukevat toisiaan

Sairaalaklovnien nauru kaikui korvissani, mutta rinnassani oli suuri möykky, kun suljin sairaalan oven poistuessani sieltä. Olin tapaamassa lapsenlastani. Hänellä oli todettu diabetes edellisenä päivänä. Käyntini aikaan sairaalaklovnit sattuivat paikalle, tulivat hauskuttamaan lapsia. Mekin nauroimme.

Tämä oli jo kolmas kokemukseni lapsenlapsen sairastumisesta diabetekseen. Vähän samansuuntainen kokemus oli oman lapsen sairastumisen kohdalla kymmeniä vuosia sitten. Jokaisen yksityiskohdan näistä hetkistä muistaa kuin eilisen.

Sairaalaan mennessä suru asui sisällä, mutta tässä tilanteessa omille tunteille ei saanut antaa valtaa. Minun tuli olla tukena ja lohtuna, korvana, olkapäänä, sylinä. Kuinka luontevasti lapset suhtautuvatkaan asioihin. Heiltä meillä olisi paljon opittavaa.

Sairastuneen lapsenlapseni kohtaamisen jälkeen olin menossa diabeetikkolasten isovanhempien tapaamiseen. Tämä tärkeä vertaisten ryhmä on toiminut jo kymmenisen vuotta. Parempaan hetkeen kokoontuminen ei olisi voinut sattua. Siellä sai mummon tunteille antaa valtaa. Kerrottuani tarinaani jokaisella nousi oma vastaava kokemus mieleen. Yhdessä muisteltiin, itkettiin ja naurettiinkin. Ihan jokainen ymmärsi. Tuntui kuin kultaisten siipien havinaa olisi ollut joka puolella.

Kuukausittaisissa tapaamisissa tuuletamme tunteitamme, keskustelemme diabeteksesta, mutta myös kaikesta muusta, perunanviljelystä taiteeseen. Kun uusi perhe tulee ja kertoo tarinaansa, kuuntelemme. Keskustelu lähtee luontevasti liikkeelle. Kokemuksia vaihdetaan ja selviytymistarinoita kerrotaan.

Kenenkään surua ei voi vähätellä. Jokaisella täytyy olla tilaa surra, itkeä ja olla lohduton. Se painava möykky rinnasta pitäisi saada häviämään. Vertaisten kesken olemme vuoroin lohduttamassa ja lohdutettuina. Näissä tapaamisissa me saamme voimaa, lataamme akkuja. Kun me jaksamme, pystymme olemaan tukena ja apuna lastemme perheille.

Vertaisten ajatukset tapaamisistamme ovat lämpimät. Isovanhempien ajatuksissa ryhmästämme tieto, tunteet, yhteisyys ja voimien löytäminen lopulta ovat pinnalla: “Turhista huolista ja mieltä painavista asioista on voinut keskustella, ajatukset ovat selkiytyneet” “Muiden kokemukset ovat auttaneet ja ryhmässä on saanut uutta tietoa” “On saanut tukea jaksamiseen” “Muillakin on ollut vaikeuksia ja samanlaisia ongelmia ja hekin ovat selvinneet” “On ollut myös iloa ja hauskoja hetkiä" “Tämä ryhmä on todellinen henkireikä. Hyvä me”.

Eeva Autio

Eeva Autio
Isoäiti, äiti ja vertainen, aiemmin työuralla diabeteshoitaja

 

 


Diabetesmessut 23.-24.9.

Tervetuloa Diabetesmessuille Tampere-talolle 23.-24.9.
Messut avoinna pe-la klo 9-17
Liput 10€ (jäsenet 6€)
Tutustu ohjelmaan >>

Diabetesmessujen Blogi

Sensoriteknologiasta elämänlaatua diabeetikon arkeen
Markku Saraheimo, LT, diabetologi

Lihavuusleikkaus toi uuden elämän
Olli Nyberg, varapuheenjohtaja, LILE ry

Vertaistuki on voimaa – isovanhemmatkin tukevat toisiaan
Eeva Autio, Isoäiti, äiti ja vertainen, aiemmin työuralla diabeteshoitaja

Minun diabetekseni ei ole kansansairaus
Janne Juvakka, toiminnanjohtaja, Diabetesliitto
 ry

Diabeteksen hoidon periaatteet haltuun - erityisesti vanhustenhoidossa
Pirjo Ilanne-Parikka, ylilääkäri, Diabetesliitto ry

Istun - enkö muuta voi?
Eira Taulaniemi, liikuntasuunnittelija Suomen Diabetesliitto ry

Säätämisen maailmanmestarit
Tanja Huutonen, Diabeteslapsen äiti ja arjen säätäjä

Ikäihmisten diabeteksen hoito tarvitsee ryhtiliikeen
Päivi Hyry, vastaava sairaanhoitaja Viola-koti, Tampere

Jokainen diabetesta sairastava on erilainen - niin on myös hänen hoitonsa
Pirjo Ilanne-Parikka, Ylilääkäri Diabetesliitto