Blogi

20. toukokuuta 2016 10.40

Säätämisen maailmanmestarit

Diabeteslasten vanhemmilta vaaditaan pitkää pinnaa, unenlahjoja ja ennen kaikkea kykyä säätää. Koskaan ei tiedä milloin yllättävä tilanne tulee vastaan. Silloin taas säädetään: lasketaan hiilareita, keksitään kompromisseja ja muututaan superäideiksi.

Verensokerin tasaisuus on kaikkien etu, niin lapsen kuin koko perheenkin. Korkeissa kiukku nousee nollasta sataan hetkessä, matalissa taas pelkona on sairaalakeikka. Ja ainakin kaikki diabeteslasten vanhemmat tietävät mitä sairastelu meidän perheessä on. Kuume vie ruokahalut, vatsataudista puhumattakaan.  

Tässä esimerkki eiliseltä. Kuusivuotias D-lapseni Sasu sairastuu. Päiväkodista soitetaan, että poika pitää hakea kotiin. Itse olen Espoossa autopesussa, menossa palaveriin, tulossa uudesta kodistamme, joka on kuin pommin jäljiltä. Remontti on siis mallillaan. Isä on Los Angelesissa ja mummo kotonaan 350 kilometrin päässä. Hän ei muutenkaan osaa uutta pumppuhoitoa.

Sasulla on ollut monipistoshoito yli neljä vuotta. Seitsemän piikkiä päivässä siis alle kaksivuotiaasta. Nyt pari kuukautta sitten olemme siirtyneet sensoroivaan pumppuun, jossa on hirvittävän paljon oppimista. Kanyylin vaihto kolmen päivän välein ja sensorin kuuden. Ja ne eivät ole kivoja hetkiä. Lapsi itkee ja kysyy miksi äiti sinä satutat minua. Nyrkkiäkin saattaa tulla.  

Takaisin eiliseen. Päiväkodista soitetaan, että lapsi on kipeä. Alan soittelemaan, pesuharjat pyörivät auton kyljessä. Kukahan hakisi, vai perunko kaikki sovitut menot? Sekin tietysti tehdään ja on tehty tarvittaessa. Meteorologiveli on töissä, veljen avopuoliso on töissä. Vanha tuttu luottohoitaja ei osaa vielä pumppuhoitoa. Ainoa vaihtoehto on Heli, työtön ystäväni. Olen kouluttamassa hänestä Sasulle hoitajaa, sillä elokuussa alkaa koulu. Ja sitten se vasta säätäminen alkaakin. Ei ole enää vuoropäiväkotia, koulu päättyy kun äidin työvuoro MTV:n uutisissa alkaa. Heli onneksi pääsee kymmenessä minuutissa hakemaan Sasun. Hengähdän syvään ja huokaisen. Nyt edessä on vain puhelinkonsultaatiota. Mitä teen nyt, verensokeri 14,2, eikä poika syö? Anna jäätelö. Ei ota. Anna desi omenamehua, 12 hh. Bolusta sen mukaan. Paina sitä ja sitä nappia. Onko kalibroitu? Mittaa kuume. Patteri kuumemittarista loppunut. Löytyykö lasten buranaa? Pakota puolikas sisään mehun kanssa. Mitataan ketoaineet kun tulen.  

Kyllä äiti tulee pian, kiirehtii kainaloon ja rakastaa lastaan yli kaiken. Kaikki säätäminen on lapsen arvoista. Vaikka totuuden nimissä sekä Sasu että minä olemme välillä täysin kyllästyneitä tähän diabetekseen. Ja kyllä se vain hallitsee elämää enemmän kuin moni muu asia. Kulkee aina mukana, kuten pumppu vyölaukussa.  

Tanja Huutonen Diabetesmessut blogi

 

Tanja Huutonen
Diabeteslapsen äiti ja arjen säätäjä


Diabetesmessut 23.-24.9.

Tervetuloa Diabetesmessuille Tampere-talolle 23.-24.9.
Messut avoinna pe-la klo 9-17
Liput 10€ (jäsenet 6€)
Tutustu ohjelmaan >>

Diabetesmessujen Blogi

Sensoriteknologiasta elämänlaatua diabeetikon arkeen
Markku Saraheimo, LT, diabetologi

Lihavuusleikkaus toi uuden elämän
Olli Nyberg, varapuheenjohtaja, LILE ry

Vertaistuki on voimaa – isovanhemmatkin tukevat toisiaan
Eeva Autio, Isoäiti, äiti ja vertainen, aiemmin työuralla diabeteshoitaja

Minun diabetekseni ei ole kansansairaus
Janne Juvakka, toiminnanjohtaja, Diabetesliitto
 ry

Diabeteksen hoidon periaatteet haltuun - erityisesti vanhustenhoidossa
Pirjo Ilanne-Parikka, ylilääkäri, Diabetesliitto ry

Istun - enkö muuta voi?
Eira Taulaniemi, liikuntasuunnittelija Suomen Diabetesliitto ry

Säätämisen maailmanmestarit
Tanja Huutonen, Diabeteslapsen äiti ja arjen säätäjä

Ikäihmisten diabeteksen hoito tarvitsee ryhtiliikeen
Päivi Hyry, vastaava sairaanhoitaja Viola-koti, Tampere

Jokainen diabetesta sairastava on erilainen - niin on myös hänen hoitonsa
Pirjo Ilanne-Parikka, Ylilääkäri Diabetesliitto