Blogi

14. kesäkuuta 2016 12.45

Istun – enkö muuta voi?

Aamulla herään ja raahaudun aamupesujen jälkeen keittiön pöydän ääreen istumaan, syömään aamiaista ja lukemaan päivän sanomalehteä. Työmatka kuluu bussilla, aina löytyy vapaa paikka, jossa istun koko matkan. Töissä iso osa päivästä kuluu istuen päätteen äärellä töitä tehden, lounas- ja kahvitauoilla siirryn istumaan toisen pöydän ääreen. Kotiin menen taas bussilla istuen koko matkan. Illalla TV:stä tulee ”must-ohjelma”, jonka katson sohvalla mukavasti löhöillen. Samalla huomaamatta jään tuijottamaan vielä uutiset, jonkun lukemattomista tosi-tv-ohjelmista sekä ulkomaisen poliisisarjan. Sitten onkin jo aika mennä nukkumaan. Kuulostaako tutulta?

Liikkumattomuudesta ja runsaasta istumisesta on tullut elämäntapa. Samalla työt ovat muuttuneet niin, että raskaat, fyysiset työt ovat vähentyneet ja tilalle ovat tulleet staattiset, usein istumista ja paikalla oloa vaativat työtehtävät. Liikumme työpäivien aikana vähemmän ja vähemmän, lisäksi arki- ja työmatkaliikunta on vähentynyt. Liikkumattomuudesta ja istumisesta onkin tullut uusi uhka kokonaisterveydellemme. Isojen väestötutkimusten (WHO) perusteella liikkumattomuus ja runsas istuminen ovat jopa vaarallisempaa kuin ylipaino ja korkea kolesteroli.

Kireyksiä, kipuja, väsymistä

Erilaiset tuki- ja liikuntaelimistön oireet ja ongelmat liittyvät usein muuttuneeseen ryhtiin, heikentyneeseen lihaskuntoon ja lihasepätasapainoon, vähäiseen liikkumiseen ja kehon yksipuoliseen kuormittumiseen. Tämän päivän töitä leimaa staattisuus ja yksipuolisuus. Istumatyö ja näyttöpäätetyö ohjaavat olkapäitä helposti eteen ja alas, yläselän ryhti pettää ja pää työntyy eteenpäin. Usein myös alaselän asento lysähtää.

Yksipuoliset työasennot ja -liikkeet sekä kehon yksipuolinen käyttö vapaa-ajalla kuormittavat kehon eri osia epätasaisesti. Se näkyy ajan mittaan erilaisina tuki- ja liikuntaelimistön oireina: lihaskireyksinä, kipuina ja väsymisenä.

Omia tapojaan ja tottumuksiaan on hyvä tarkastella aika ajoin. Onko omassa arjessa mahdollista lisätä askelia ja vähentää paikallaan oloa? Valitseeko portaat hissin sijaan, tauottaako työtä riittävän usein ja nouseeko seisomaan esim. puhuessa puhelimessa? Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota istuma- ja seisoma-asentoon, ryhtiin sekä kehon käyttöön työssä ja arjessa. Työtä on tärkeä tauottaa riittävän usein, jolloin samalla voidaan tehdä elpymis- ja vastaliikkeitä. Lisäksi on tärkeä huolehtia hyvästä lihastasapainosta: vahvistaa heikkouteen taipuvaisia lihasryhmiä ja venyttää kireyteen taipuvaisia lihaksia.

Terveysliikunta osaksi elämää

Jokaisessa päivässä on lukemattomia tilanteita, jolloin voi tehdä valintoja, jotka pieninä puroina pikkuhiljaa kasvavat isommiksi virroiksi ja joiden vaikutuksen yleiseen vireystilaan ja jaksamiseen huomaa yllättävän nopeasti. Samalla aineenvaihdunta tehostuu, lihakset ja tukiranka kiittävät ja aivotkin pysyvät virkeämpinä koko päivän…

Tahko Pihkala sanoi aikanaan, että ”Vessa, hissi, bussi – Suomen kansan turmio”. Urho Kaleva Kekkonen puolestaan: ”Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä”. Nämä kuvaavat hyvin sitä, miten tärkeää meidän jaksamiselle, toimintakyvylle ja terveydelle on liikkumattomuuden vähentäminen, päivittäisen arki- ja hyötyliikunnan lisääminen sekä terveyttä tukevan terveysliikunnan ottaminen osaksi omaa elämää.

Taidanpa tänään kotiin mennessä jäädä bussista pois pysäkkiä aikaisemmin.

Eira Taulaniemi

 

Eira Taulaniemi

Liikuntasuunnittelija
Suomen Diabetesliitto ry

 


20. toukokuuta 2016 10.40

Säätämisen maailmanmestarit

Diabeteslasten vanhemmilta vaaditaan pitkää pinnaa, unenlahjoja ja ennen kaikkea kykyä säätää. Koskaan ei tiedä milloin yllättävä tilanne tulee vastaan. Silloin taas säädetään: lasketaan hiilareita, keksitään kompromisseja ja muututaan superäideiksi.

Verensokerin tasaisuus on kaikkien etu, niin lapsen kuin koko perheenkin. Korkeissa kiukku nousee nollasta sataan hetkessä, matalissa taas pelkona on sairaalakeikka. Ja ainakin kaikki diabeteslasten vanhemmat tietävät mitä sairastelu meidän perheessä on. Kuume vie ruokahalut, vatsataudista puhumattakaan.  

Tässä esimerkki eiliseltä. Kuusivuotias D-lapseni Sasu sairastuu. Päiväkodista soitetaan, että poika pitää hakea kotiin. Itse olen Espoossa autopesussa, menossa palaveriin, tulossa uudesta kodistamme, joka on kuin pommin jäljiltä. Remontti on siis mallillaan. Isä on Los Angelesissa ja mummo kotonaan 350 kilometrin päässä. Hän ei muutenkaan osaa uutta pumppuhoitoa.

Sasulla on ollut monipistoshoito yli neljä vuotta. Seitsemän piikkiä päivässä siis alle kaksivuotiaasta. Nyt pari kuukautta sitten olemme siirtyneet sensoroivaan pumppuun, jossa on hirvittävän paljon oppimista. Kanyylin vaihto kolmen päivän välein ja sensorin kuuden. Ja ne eivät ole kivoja hetkiä. Lapsi itkee ja kysyy miksi äiti sinä satutat minua. Nyrkkiäkin saattaa tulla.  

Takaisin eiliseen. Päiväkodista soitetaan, että lapsi on kipeä. Alan soittelemaan, pesuharjat pyörivät auton kyljessä. Kukahan hakisi, vai perunko kaikki sovitut menot? Sekin tietysti tehdään ja on tehty tarvittaessa. Meteorologiveli on töissä, veljen avopuoliso on töissä. Vanha tuttu luottohoitaja ei osaa vielä pumppuhoitoa. Ainoa vaihtoehto on Heli, työtön ystäväni. Olen kouluttamassa hänestä Sasulle hoitajaa, sillä elokuussa alkaa koulu. Ja sitten se vasta säätäminen alkaakin. Ei ole enää vuoropäiväkotia, koulu päättyy kun äidin työvuoro MTV:n uutisissa alkaa. Heli onneksi pääsee kymmenessä minuutissa hakemaan Sasun. Hengähdän syvään ja huokaisen. Nyt edessä on vain puhelinkonsultaatiota. Mitä teen nyt, verensokeri 14,2, eikä poika syö? Anna jäätelö. Ei ota. Anna desi omenamehua, 12 hh. Bolusta sen mukaan. Paina sitä ja sitä nappia. Onko kalibroitu? Mittaa kuume. Patteri kuumemittarista loppunut. Löytyykö lasten buranaa? Pakota puolikas sisään mehun kanssa. Mitataan ketoaineet kun tulen.  

Kyllä äiti tulee pian, kiirehtii kainaloon ja rakastaa lastaan yli kaiken. Kaikki säätäminen on lapsen arvoista. Vaikka totuuden nimissä sekä Sasu että minä olemme välillä täysin kyllästyneitä tähän diabetekseen. Ja kyllä se vain hallitsee elämää enemmän kuin moni muu asia. Kulkee aina mukana, kuten pumppu vyölaukussa.  

Tanja Huutonen Diabetesmessut blogi

 

Tanja Huutonen
Diabeteslapsen äiti ja arjen säätäjä


4. huhtikuuta 2016 15.10

Ikäihmisten diabeteksen hoito tarvitsee ryhtiliikkeen

Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Huomasin tämän todeksi, kun vahvistin omaa tietotaitoani diabeteksesta ja kouluttauduin aktiivisesti Diabetesliiton kursseilla. Tajusin, kuinka valitettavan huonolla tasolla ikäihmisten diabeteksen hoito on vanhustenpalveluissa.  Kyseessä ei ole yksittäisen palveluntarjoajan ongelma eikä kyse ole missään tapauksessa välinpitämättömyydestä, vaan tiedonpuutteesta ja ehkä hieman pelostakin.

Tieto onneksi lisää myös osaamista ja ymmärrystä. Diabetesta pidetään usein vaikeahoitoisena. Sitä se ei useinkaan ole, kun osaaminen on kohdillaan. Tärkeintä on ymmärtää sairauden luonne: mitä ykkös- ja kakkostyypin diabetes on, mitä se tarkoittaa ikäihmisillä ja muiden sairauksien yhteydessä.

Diabetes on kasvava sairausryhmä, joka on hoidettavissa lääkityksellä lähes oireettomaksi, kun hoidon erityispiirteet tunnistetaan ja niistä huolehditaan asianmukaisesti. Diabeteksen hyvä hoito vaikuttaa keskeisesti elämänlaatuun ja toimintakyvyn säilymiseen, myös ikäihmisillä. Jokainen diabeetikko on kohdattava yksilönä.

Rutiinimittauksista kokonaisvaltaiseen hoitoon

Ikäihmisen diabeteksen hoito keskittyy valitettavan usein sokeriarvojen rutiininomaiseen seurantaan. Mittarin osoittamista huolestuttavista luvuista saatetaan ajatella, että näinhän tämä aina on ollut eikä muutoksia ruokavalioon tai hoitoon tehdä. Olen kohdannut myös tilanteita, joissa mittari näyttää hi-varoitusta, ja luullaan että laite on rikki.

Meillä Viola-kodissa osaamisen kehittämiseen tartuttiin sisäisillä koulutuksilla. Viola-kodissa on 65 asukasta ja heidän kuntonsa vaihtelee suuresti. Vaikka asukkaamme ovatkin osin omatoimisia, diabeteksen hoitorutiineissa he kaipaavat tukea. Asukkainamme on sekä insuliini- että tablettihoitoa saavia diabeetikkoja.

Räätälöimme yhdessä Diabetesliiton kanssa viiden iltapäivän koulutusrupeaman, johon koko vakituinen henkilöstömme osallistui. Koulutusten teemoina olivat muun muassa ykkös- ja kakkostyypin diabetes, ikääntyvän diabeetikon ravitsemus, insuliinihoito ikäihmisellä, verensokerin mittaaminen ja tulkinta, jalkojen hoito osana ikäihmisen perushoitoa sekä diabetesta sairastavan ihon hoito ja suun terveys. Pohdimme koulutuksissa miten ikäihmisen diabeteksen hoito meillä Viola-kodissa jatkossa hoidetaan. Jatkoimme teeman parissa myös ravitsemusterapeutin kanssa, joka opasti ruokien valmistuksessa ja annostelussa.

Hyvinvointi ja turvallisuus kohenevat

Ikäihmisen diabeteksen hoito on haasteellista. Vanhuuden edetessä myös muut sairaudet yleistyvät ja lääkitys lisääntyy, joten voi olla todella vaikea hahmottaa, mikä oire johtuu mistäkin. Diabetes on sairautena kokonaisvaltainen. Veren sokeritasapainoon saattavat vaikuttaa krooniset tulehdukset ja ruokahalun muutokset. Liikkumisen väheneminen tuo lisähaasteensa esimerkiksi ateriainsuliineihin.

Ymmärryksen kautta rohkeus lisääntyy. Kun hoitajat ymmärtävät sairauden luonteen ja omien tekemisten tai tekemättä jättämisten vaikutuksen asiakkaan hyvinvoinnissa, tuo se rohkeutta toimia kuten pitääkin. On ollut ilo huomata, kuinka innostus aiheesta ja osaaminen on työyhteisössämme kasvanut. Henkilöstö on saanut lisää varmuutta diabeetikkojen päivittäiseen kohtaamiseen ja hoitoon.

Keskinäinen tiedon jakaminen vahvistaa hyvää hoitoa. On tärkeää rohkeasti kertoa havainnoista ja yhdessä pohtia, mitkä ovat seuraavat askeleet asukkaan hyvinvoinnin kohentamiseksi. Myös ravinnon laatua ja annoskokoja pohditaan yksilöllisesti kunkin asiakkaan kohdalla.

Tärkeää on ollut myös johdon vahva tuki osaamisen kehittämiselle. Vanhusten hyvinvoinnin kohentuminen ja heidän läheistenkin turvallisuuden tunteen lisääntyminen ovat tärkein lopputulos tästä kehittämistyöstä.

Päivi Hyry

 

Päivi Hyry
vastaava sairaanhoitaja
Viola-koti, Tampere


9. maaliskuuta 2016 15.37

Jokainen diabetesta sairastava on erilainen – niin on myös hänen hoitonsa

Kun vastaanotolle tulee ihminen, jonka verensokeri on toistuvasti koholla, diagnoosiksi todetaan diabetes. Se on yleisnimitys ryhmälle erilaisia sairauksia. Seuraava askel on diagnoosin tarkentaminen. Aina ei ole selkeää, onko kyse tyypin 1 vai 2 diabeteksesta. Ja myös niiden välille mahtuu useita eri sairauksia.  

Mitä enemmän diabeteksesta saadaan tietoa, sitä monimuotoisemmaksi se tulee. Tarkkaa diagnoosia tärkeämpää usein onkin, miten diabetes ilmenee, kuinka ihminen voi ja kuinka hänen arkensa ja elämänsä sujuu diabetekseen sairastumisen jälkeen.

Hoito on aina yksilöllistä, sillä diabetes itsessään ilmenee ja kehittyy eri tavoin eri yksilöillä. Ihmiset ovat erilaisia ja elävät monenlaisissa elämäntilanteissa, yhteisöissä ja ympäristöissä. Pelkkä verensokerin hoitaminen ei riitä. Emme hoida sairautta, vaan ihmistä, jolla on diabetes.  

Syyskuisten Diabetesmessujen slogan ”Minun diabetekseni ei ole kansansairaus” muistuttaa diabeteksen yksilöllisyydestä. Keskustelu julkisuudessa profiloituu vahvasti tyypin 2 diabetekseen ja elintapasairauteen. Todellisuus on paljon monitahoisempi.  

Diabetesmessut ovat mahdollisuus tutustua diabeteksen hoitoon, sen kehitykseen ja hoitoa tukevaan ja nopeasti kehittyvään teknologiaan konkreettisesti huippuasiantuntijoiden luennoilla ja ohjauksessa. Uudenlaisessa tapahtumassa ajantasainen diabetestieto on helposti niin terveysalan ammattilaisten kuin kansalaisten ulottuvilla.  

Ihmisen oma arki ja ympäristö huomioon hoidossa  

Jokainen diabetesta sairastava elää omaa arkeaan omassa ympäristössään. Kun tieto sairastumisesta pitkäaikaissairauteen tulee, oma elämä ja mieli on järjestettävä uudelleen. On hyväksyttävä sairaus, joka kulkee aina mukana erilaisissa elämäntilanteissa.  

Diabeteksen haasteet ovat erilaiset erilaisissa diabetesmuodoissa ja eri-ikäisillä henkilöillä, kuten lapsiperheessä, nuoruudessa, raskauden aikana, ruuhkavuosina ja ikäihmisellä. Myös diabeteksen vaiheet vaihtelevat lupaa kyselemättä ja liian matalan verensokerin riskit ja mahdolliset lisäsairaudet tuovat omat huolensa arkeen.  

Diabeteksen hoito on pitkälti omahoitoa ja hoidon toteuttamiseen sitoutumista. Se edellyttää asioiden punnitsemista konkreettisesti kunkin ihmisen omassa elämässä yhdessä asiantuntevan lääkärin ja hoitajan sekä tarpeen mukaan moniammatillisen tiimin kanssa. Mitä on tehtävä sairauden hoitamiseksi? Kuinka lääkitys toimii ja järjestyy? Kuinka verensokeria mitataan tai insuliinia annostellaan vaihtelevissa tilanteissa? Kuinka diabeteksen hoito kulkee arjessa mukana olematta liian rankkaa?  

Diabeteksen tyyppi vaikuttaa keskeisesti diabeteksen hoitoon. Insuliinipuutoksen korvaushoito tyypin 1 diabetesta sairastavilla vaihtelevissa tilanteissa, erilaisten syömisten ja liikunnan mukaan on usein kovinkin haasteellista. Eri insuliinivalmisteet käyttäytyvät yksilöllisesti ja valinnanmahdollisuuksia niin valmisteiden kun niiden annostelutapojenkin suhteen pitäisi olla.

Uudet sokeriarvojen seurantamenetelmät helpottavat hoitoa ja tuovat turvallisuutta ja joustavuutta arkeen. Tyypin 2 diabeteksen riskiryhmiä seulotaan aktiivisesti ja näin diabetesta päästään hoitamaan hyvissä ajoin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tehokas elintapahoito ja tarpeellinen lääkehoito aloitetaan, sen parempia ovat tulokset.  

 Pirjo Ilanne-Parikka

Pirjo Ilanne-Parikka
Ylilääkäri
Diabetesliitto  

Ilanne-Parikka luennoi Diabetesmessuilla 23.–24.9.2016 Tampere-talossa tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen hoidosta sekä toimivasta omahoidosta.


Diabetesmessut 23.-24.9.

Tervetuloa Diabetesmessuille Tampere-talolle 23.-24.9.
Messut avoinna pe-la klo 9-17
Liput 10€ (jäsenet 6€)
Tutustu ohjelmaan >>

Diabetesmessujen Blogi

Sensoriteknologiasta elämänlaatua diabeetikon arkeen
Markku Saraheimo, LT, diabetologi

Lihavuusleikkaus toi uuden elämän
Olli Nyberg, varapuheenjohtaja, LILE ry

Vertaistuki on voimaa – isovanhemmatkin tukevat toisiaan
Eeva Autio, Isoäiti, äiti ja vertainen, aiemmin työuralla diabeteshoitaja

Minun diabetekseni ei ole kansansairaus
Janne Juvakka, toiminnanjohtaja, Diabetesliitto
 ry

Diabeteksen hoidon periaatteet haltuun - erityisesti vanhustenhoidossa
Pirjo Ilanne-Parikka, ylilääkäri, Diabetesliitto ry

Istun - enkö muuta voi?
Eira Taulaniemi, liikuntasuunnittelija Suomen Diabetesliitto ry

Säätämisen maailmanmestarit
Tanja Huutonen, Diabeteslapsen äiti ja arjen säätäjä

Ikäihmisten diabeteksen hoito tarvitsee ryhtiliikeen
Päivi Hyry, vastaava sairaanhoitaja Viola-koti, Tampere

Jokainen diabetesta sairastava on erilainen - niin on myös hänen hoitonsa
Pirjo Ilanne-Parikka, Ylilääkäri Diabetesliitto