Blogi

22. syyskuuta 2016 13.55

Sensoriteknologiasta elämänlaatua diabeetikon arkeen

Uusi sensorointiteknologia tuo merkittävää apua, turvallisuuden tunnetta ja parempaa elämänlaatua eri ikäisille diabeetikoille, kunhan se saadaan nykyistä laajemmin käyttöön. Diabeteksen hyvä hoito edellyttää tietoa verensokerin tasosta. Hypoglykemia ja sen pelko ovat merkittävIä ongelmia kun pyritään hyvään hoitotasapainoon. Pelko ei aina perustu todelliseen riskiin.   Jatkuva kudossokerin seuranta, eli sensorointi, on ainoa tapa saada mittaustuloksia sokeritasosta tiheästi, myös yöllä. Se mahdollistaa paremman sokeritasapainon ja tiedon, jolla aiheetonta pelkoa voidaan hälventää. Myös tarve pistämiseen vähenee. Tiedon voi saada laitteesta riippuen monitorille, omalle ja/tai huoltajan puhelimen näytölle sekä hoitoyksikköön. Laite voi hälyttää sokeritason muutoksesta ennakoiden. Diabeetikolle itselleen sensorointi on jatkuvan oppimisen apuväline. Mittaustieto omasta kehosta ja sen reaktioista arjen eri tilanteisiin ohjaa valintoihin, jotka tukevat hyvinvointia. Parhaimmillaan se kannustaa yksilöllisesti oikeisiin muutoksiin. Elämäntapojen muutoksissa on edettävä asteittain ja pitkäjänteisesti yksilölle sopivalla tavalla ja osaavan monialaisen tuen avulla.  

Teknologia hyötykäyttöön, mahdollisimman pian  

Hoitotyössä uusi sensoriteknologia helpottaa hoitoratkaisujen tekemistä ja hoidonohjausta. Uudet laitteet kertovat ihmisestä ja hänen elämästään paljon, ajantasaisesti ja tiedon kerryttyä pidemmän aikavälin trendeinä. Se on tärkeää yksilöllistä faktatietoa, jota hoidossa kannattaa hyödyntää. Kakki diabeetikot eivät sensorointia tarvitse. Osa tarvitsee sitä joka päivä, osa silloin tällöin tarpeen mukaan. Mikä ikinä ihmisen tarve onkaan, sen soisi täyttyvän. Ruotsista on jo kokemuksia siitä, kuinka sensoriteknologia helpottaa diabetesta sairastavien ihmisten pärjäämistä vaikkapa koulu-, opiskelu- ja työelämässä. Suomessa sen hyödyntäminen tulee väistämättä lisääntymään, toivottavasti pian. Länsinaapurissa uuden diabeteksen hoitoa helpottavan teknologian hyödyntäminen on valtavasti Suomea edellä. Ruotsissa aloitettiin uuden sensoriteknologian käyttö jo kaksi vuotta sitten ja siellä on jo yli 25000 käyttäjää, meille vastaava teknologia saapui käyttöön vasta tänä keväänä ja käyttäjiä on tällä hetkellä noin 3000. Nyt kun tuotteiden saatavuus on jo hyvä, Suomessakin voitaisiin ottaa loikka uuden teknologian maailmaan. Sairaanhoitopiireittäin luotavat indikaatiot, eli perusteet laitteiden myöntämiselle, ovat valmistuneet tuskastuttavan hitaasti. Mielestäni ne voitaisiin kopioida meille sellaisinaan Ruotsista. Mitä nopeammin ja sujuvammin mittaustietoa päästään hyödyntämään, sitä useampaa ihmistä sen avulla voidaan auttaa.    

Diabeteshoitajan aika ja tuki hyvän hoidon ytimessä  

Pelkkä teknologia tai mittaustulokset eivät muuta mitään. Hyvä elämä diabeteksen kanssa edellyttää jatkuvaa hoidonohjausta ja omahoitoa. Jo yksin insuliinihoidon oppiminen ja hallinta vaativat paljon aikaa ja kertausta. Diabeteshoitajan osaaminen, aika ja tuki ovat olennaisia kaikessa diabeteksen hoitamisessa. Hoitotiimiin tarvitaan aina myös lääkärin ja psykologin osaamista. Niin tyypin 1 kuin tyypin 2 diabeteksen hoidonohjaukseen tulisi olla käytettävissä nykyistä enemmän aikaa koko maassa. Diabeteshoitajia on aivan liian vähän. Tärkeän työn tekemiseen tulisi suoda hyvät mahdollisuudet. Diabetesmessuilla pääsemme pohtimaan muun muassa näitä asioita kasvotusten. Toivon, että monialainen ja asiantunteva diabetestieto tavoittaisi yhä useamman koko Suomessa. Diabetesta sairastavien, heitä hoitavien ja tukevien sekä aiheesta kiinnostuneiden kohtaaminen on tarpeen. Meillä kaikilla on yhteinen tavoite: Hyvä elämä.    

Markku Saraheimo

Markku Saraheimo
LT, diabetelogi


20. syyskuuta 2016 11.35

Lihavuusleikkaus toi uuden elämän

Suomen Lihavuusleikatut LILE ry on mukana Tampereen Diabetesmessuilla. Osastollamme toisen kerroksen Sopraanossa yhdistyksemme toimintaa esittelee ja erilaisiin kysymyksiin vastaa useita esittelijöitä, joita kaikkia yhdistää lihavuusleikkaus. Operaatio, joka on tuonut meille kaikille paitsi alhaisemman elopainon myös rutkasti lisää terveyttä ja elämänlaatua.

Oma leikkaukseni tehtiin viime lokakuussa. Paino on tipahtanut jo reilusti yli 30 kiloa, näytän taas sopusuhtaiselta ja kunto on parantunut rutkasti. Olen kävellyt, pyöräillyt ja käynyt uimassa. Pari kilometrin veto menee jo 55 minuuttiin ja pyörälenkit ovat olleet maksimissaan yli kolmen peninkulman mittaisia. Ennen ahkerasti käyttämäni astmasumute lojuu lääkekaapissa käyttämättömänä. Tämä ei olisi ennen leikkausta ollut mahdollista.

Leikkauksen jälkeen ruokailu oli kuin pienellä vauvalla. Söin erilaisia soseita ja määrät olivat hyvin pieniä. Jo parin viikon päästä siirryin normaaliin ruokavalioon mutta kirurgien tekemään, uuteen vatsalaukkuun ei aluksi kovin monta lihapullaa tai perunaa mahtunut. Pikkuhiljaa määrät ovat kuitenkin kasvaneet ja ravintolasyöminenkin onnistuu. Tosin painon lasku on hidastunut samassa suhteessa kuin syödyt ruokamäärät ovat kasvaneet. 

Vakavasti ylipainoisia ihmisiä syyllistetään paljon. Lehtien mielipidepalstoilta ja nettikeskusteluista saamme päivittäin lukea ohjeita, että sen kun vaan katsot vähän mitä syöt ja liikut, niin kyllä se paino siitä laskee. Näin se ei kuitenkaan juuri koskaan ole.

Ylipainoa ja siihen liittyviä hoitomenetelmiä on tutkittu paljon. Yleensä aina on tullut esiin se, että lähes kaikki ihmiset pystyvät laihtumaan mutta painon pitäminen alemmissa lukemissa ei juuri keltään onnistu. Viimeksi törmäsin Iso-Britanniassa tehtyyn tutkimukseen, jossa painoa pudottaneista naisista kaksi ja miehistä yksi prosentti kykeni viiden vuoden seurannassa säilyttämään alemman painonsa.

Ainoa tutkitusti tehokas hoitomenetelmä

Kaikkia meitä lihavuusleikattuja yhdistävätkin lukemattomat laihdutuskerrat. Itsekin olen laihduttanut kerran 50 kiloa, useita kertoja parikymmentä kiloa ja lukemattomia kertoja muutaman kilon. Mutta joka kerta paino on muutamassa vuodessa palannut lähtötasolleen. Tämä on paitsi turhauttavaa myös tuhoisaa oman itsetunnon kannalta.

Oma lihavuusleikkaukseni antoi minulle uuden elämän. Arvelen, että valtaosa lihavuusleikatuista kokee samoin. Operaatio tuo toivotun tuloksen yli yhdeksälle kymmenestä ja on tutkitusti ainoa tehokas hoitomenetelmä vakavan ylipainon osalta.

Lihavuusleikkaus on tehokas tapa hoitaa myös vaikeasti lihavan diabetesta. Suurin osa leikkauksen läpikäyneistä pääsee ainakin joksikin aikaa kokonaan eroon diabeteslääkityksestä. Noin puolet joutuu myöhemmin aloittamaan lääkityksen uudestaan.

Leikkausten määrää lisättävä

Suomessa tehdään vuosittain vajaa tuhat lihavuusleikkausta. Määrä on hämmästyttävän pieni, sillä naapurimaassamme Ruotsissa leikataan vuosittain lähes 7.000 henkilöä. Yhdistyksemme onkin ajanut leikkausten määrän lisäämistä, jotta entistä useampi vakavasti ylipainoinen saisi tehokasta hoitoa sairauteensa.

Ongelmana eivät ole niinkään resurssit vaan tiedonpuute. Tätä hoitomuotoa ei kovin hyvin tunneta terveyskeskuksissa eikä työterveyshuollossa. Niinpä niissä ei osata ohjata vakavasti liikalihavia tähän hoitoon.

Eikä aina halutakaan. Ylipainoon liittyy usein hämmästyttävän paljon syyllistämistä ja asenteellisuutta myös terveydenhuollon henkilöstön piirissä. Tähän yhdistyksemme pyrkii vaikuttamaan jakamalla tietoa lihavuusleikkauksista erilaisten kanavien kautta.

Olli Nyberg 

Olli Nyberg
LILE ry:n varapuheenjohtaja

 

 


16. syyskuuta 2016 14.55

Vertaistuki on voimaa – isovanhemmatkin tukevat toisiaan

Sairaalaklovnien nauru kaikui korvissani, mutta rinnassani oli suuri möykky, kun suljin sairaalan oven poistuessani sieltä. Olin tapaamassa lapsenlastani. Hänellä oli todettu diabetes edellisenä päivänä. Käyntini aikaan sairaalaklovnit sattuivat paikalle, tulivat hauskuttamaan lapsia. Mekin nauroimme.

Tämä oli jo kolmas kokemukseni lapsenlapsen sairastumisesta diabetekseen. Vähän samansuuntainen kokemus oli oman lapsen sairastumisen kohdalla kymmeniä vuosia sitten. Jokaisen yksityiskohdan näistä hetkistä muistaa kuin eilisen.

Sairaalaan mennessä suru asui sisällä, mutta tässä tilanteessa omille tunteille ei saanut antaa valtaa. Minun tuli olla tukena ja lohtuna, korvana, olkapäänä, sylinä. Kuinka luontevasti lapset suhtautuvatkaan asioihin. Heiltä meillä olisi paljon opittavaa.

Sairastuneen lapsenlapseni kohtaamisen jälkeen olin menossa diabeetikkolasten isovanhempien tapaamiseen. Tämä tärkeä vertaisten ryhmä on toiminut jo kymmenisen vuotta. Parempaan hetkeen kokoontuminen ei olisi voinut sattua. Siellä sai mummon tunteille antaa valtaa. Kerrottuani tarinaani jokaisella nousi oma vastaava kokemus mieleen. Yhdessä muisteltiin, itkettiin ja naurettiinkin. Ihan jokainen ymmärsi. Tuntui kuin kultaisten siipien havinaa olisi ollut joka puolella.

Kuukausittaisissa tapaamisissa tuuletamme tunteitamme, keskustelemme diabeteksesta, mutta myös kaikesta muusta, perunanviljelystä taiteeseen. Kun uusi perhe tulee ja kertoo tarinaansa, kuuntelemme. Keskustelu lähtee luontevasti liikkeelle. Kokemuksia vaihdetaan ja selviytymistarinoita kerrotaan.

Kenenkään surua ei voi vähätellä. Jokaisella täytyy olla tilaa surra, itkeä ja olla lohduton. Se painava möykky rinnasta pitäisi saada häviämään. Vertaisten kesken olemme vuoroin lohduttamassa ja lohdutettuina. Näissä tapaamisissa me saamme voimaa, lataamme akkuja. Kun me jaksamme, pystymme olemaan tukena ja apuna lastemme perheille.

Vertaisten ajatukset tapaamisistamme ovat lämpimät. Isovanhempien ajatuksissa ryhmästämme tieto, tunteet, yhteisyys ja voimien löytäminen lopulta ovat pinnalla: “Turhista huolista ja mieltä painavista asioista on voinut keskustella, ajatukset ovat selkiytyneet” “Muiden kokemukset ovat auttaneet ja ryhmässä on saanut uutta tietoa” “On saanut tukea jaksamiseen” “Muillakin on ollut vaikeuksia ja samanlaisia ongelmia ja hekin ovat selvinneet” “On ollut myös iloa ja hauskoja hetkiä" “Tämä ryhmä on todellinen henkireikä. Hyvä me”.

Eeva Autio

Eeva Autio
Isoäiti, äiti ja vertainen, aiemmin työuralla diabeteshoitaja

 

 


13. syyskuuta 2016 15.35

Minun diabetekseni ei ole kansansairaus

Maailmassa elää arviolta 415 miljoonaa ihmistä, joilla on diabetes. Ennusteiden mukaan tämä luku on jopa 590 miljoonaa vuonna 2035, ellei epidemiaa saada katkaistua. Suomessakin diabetes on yksi nopeimmin yleistyvistä sairauksista. Määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa. Diabetesta sairastaa jo lähes 500 000 suomalaista, osa tietämättään.

Diabetes on monimuotoinen sairaus ja sen eri tyyppeihin voi sairastua monen ikäisenä. Yhteistä sairauksille on, että haima ei eritä lainkaan tai tarpeeksi insuliinia, jolloin verensokeri kohoaa. Tyypin 1 diabeteksen hoidossa korvataan puuttuva insuliini pistoksilla tai pumpulla. Annokset sovitetaan vaihtelevaan arkeen verensokerin omamittauksilla ja hiilihydraattien arvioinnilla. Tyypin 2 diabeteksessa elintapahoitoon yhdistetään tarvittaessa verensokeria laskevia tabletteja tai pistoksia.

Yli 100 000:lla 70 vuotta täyttäneellä suomalaisella on diabetes ja määrä kasvaa. Valitettavan usein kuulee, että ikäihmisten diabeteksen hoito on huonolla tasolla. Välinpitämättömyydestä ihmistä tai diabeteksen hoitoa kohtaan ei ole kyse, lähinnä tiedon puutteesta diabeteksen hoidossa ja riittämättömästä resurssoinnista.

Diabeteksen hoito koetaan usein vaikeaksi. Haasteellista se usein toki on ja mahdolliset muut sairaudet, liikkumisen väheneminen ja ruokahalun muutokset tuovat omat haasteensa esimerkiksi insuliinin annostamiseen.

Diabeteksen haasteet ovat erilaisia eri diabetesmuodoissa ja eri kuntoisilla ihmisillä.  Diabetes kehittyy ja ilmenee eri tavoin eri yksilöillä. Hoito on aina yksilöllistä ja pitkälti omahoitoa. Diabetes on suuri kansansairaus, mutta samalla yksilöllinen sairautena ja hoitona. Suomen ensimmäisten Diabetesmessujen slogan ’’Minun diabetekseni ei ole kansansairaus’’ muistuttaa tästä osuvasti. Aiemmin diabetesta hoidettiin paljon useammin ja pidempään sairaalassa vuodeosastolla. Tänä päivänä hoito on siirtynyt kotiin omalle ja läheisten vastuulle. Omahoito on kokonaisuus, joka koostuu lukuisista päätöksistä ja teoista joka päivä omassa arjessa.

Diabeetikko on oman arkipäivänsä ja elintapojensa asiantuntija, mutta hän tarvitsee tuekseen osaavia terveydenhuollon ammattilaisia. Hän tarvitsee ohjausta omahoitoonsa, ruokavalioon, lääkehoitoon ja insuliinin annosteluun vaihtelevissa arjen tilanteissa, apua ongelmatilanteisiin ja hoitopäätöksiin. Hyvät hoitotulokset syntyvät yhteistyönä. Se edellyttää asioiden yhdessä punnitsemista lääkärin ja hoitajien sekä diabeetikon ja hänen läheistensä kanssa. Omavastuinen hoito ei saa tarkoittaa sitä, että palvelujärjestelmä ulkoistaa oman hoitovastuunsa ja jättää diabetesta sairastavan läheisineen kantamaan liian suurta vastuuta omahoidosta.

Hyvällä hoidolla voidaan estää riittämättömän hoidon aiheuttamia vaikeita diabeteksen lisäsairauksia, kuten sydän- ja aivoinfarkteja, jalkojen amputointia, näkövammaisuutta ja dialyysihoitoja. Jopa lähes 70 prosenttia diabeteksenhoidon kustannuksista aiheutuu erikoissairaanhoitoa vaativista lisäsairauksista. Jo nyt diabeteksen hoito vie 3 miljardia euroa vuosittain, mikä vastaa 15 prosenttia Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista. Hyvä hoito ei ole kallista, mutta riittämätön hoito on.

Janne Juvakka

Janne Juvakka
Toiminnanjohtaja
Suomen Diabetesliitto ry                                        

Kirjoitus on julkaistu myös Vanhustyö-lehden numerossa 4/2016 sekä Diabetesliiton Blogikirjassa 13.9.2016.

 


16. elokuuta 2016 11.10

Diabeteksen hoidon periaatteet haltuun – erityisesti vanhustenhoidossa

Diabetes yleistyy edelleen. Viimeksi kuluneiden 12 vuoden aikana diabetesta sairastavien määrä on kaksinkertaistunut Suomessa. Viime aikoina sairauden yleistymisen tahti on hieman hidastunut. Erityisen nopeasti on lisääntynyt diabetesta sairastavien ikäihmisten määrä: tällä hetkellä voidaan arvioida, että lähes 150 000 yli 70-vuotiaista henkilöä sairastaa diabetesta.

Sen lisäksi, että Suomessa eletään nyt pidempään, myös diabetesta sairastavat luonnollisesti elävät pidempään. Iäkkäät henkilöt ovat usein myös monisairaita ja heillä on käytössään paljon erilaisia lääkkeitä. Ikäihmisten hoidossa tarvitaankin aiempaa enemmän osaamista ja ymmärrystä diabeteksen hoidon periaatteista.   Hoidon tavoitteena on diabetesta sairastavan oma mahdollisimman hyvä vointi ja arjen sujuminen. Vaikka hyvä ja tehokas hoito voi lyhyellä tähtäimellä olla kalliimpaa, niin se on oikeastaan investointi tulevaisuuteen, sillä pitkällä tähtäimellä hyvä hoito ehkäisee lisäsairauksia, minimoi sairauden haittoja ja tuo lisää työ- ja toimintakykyä sekä laatua ja vuosia elämään.

Pitkäjänteinen hoito edellyttää tukea ja ohjausta  

Diabeteksen hoidon perustana ovat tutkimusnäyttöön ja asiantuntijoiden vankkaan kokemukseen perustuvat hoitosuositukset, alueelliset hoitoketjut ja hoitoyksikkökohtaiset hoitopolut. Hoidon yksilöllisyys astuu kuvaan samalla hetkellä kuin ihminen tulee vastaanotolle. Jokaisella diabetesta sairastavalla ihmisellä tulee olla lääkärin ja hoitajan kanssa yhdessä pohdittu hoito- ja palvelusuunnitelma. Näissä määritellään yksilölliset realistiset hoitotavoitteet, hoidon keinot ja hoidon seuranta sekä tarvittavat palvelut. Erityisen tärkeä hoitosuunnitelma on ikäihmisillä, mutta siitä hyötyvät kaikki hoidon osapuolet iästä riippumatta.  

Diabetesta sairastava tarvitsee pitkäjänteiseen hoitoon tukea ja toistuvaa ohjausta. Eihän kukaan meistä opi uusia, ennestään tuntemattomia asioita yhdellä tai edes muutamalla kerralla. Olennaista on, että diabeteksen omahoito yksilön omassa arjessa ja elämäntilanteessa saadaan toimivaksi.

Alkuvaiheen ensitiedon tarjoamisen jälkeen diabetesta sairastava henkilö tarvitsee perusohjausta. Ajan mittaan erilaisissa sairauden vaiheissa ja elämänmuutoksissa on tarvetta ajankohtaisiin haasteisiin paneutuvalle ohjaukselle. Perusohjausta toteutetaan tulevaisuudessa entistä enemmän ryhmässä ja verkon kautta. Suurelle osalle riittävät tällaiset omahoitoa tukevat peruspalvelut, mutta osa tarvitsee tuekseen jatkuvampaa yhteydenpitoa oman hoitajan ja lääkärin kanssa.

Diabeteksen hyvä hoito on kannattava investointi

Diabeteksen hyvä hoito on investointi, joka kannattaa niin yksilön kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Se edellyttää, että terveysalalla on riittävä ymmärrys ja osaaminen tämän monimuotoisen sairauden hoitamiseen. Lähes jokainen terveysalalla toimiva kohtaa työssään diabetesta sairastavia henkilöitä.

Syyskuiset Diabetesmessut on tapahtuma, jossa terveysalan ammattilainen saa vahvistusta osaamiseensa sekä ideoita siihen, kuinka hoitoa voi kehittää omassa toimintaympäristössä. Tapahtuma palvelee myös kuluttajia ajantasaisella ja asiantuntevalla diabetestiedolla.

Pirjo Ilanne-Parikka

Pirjo Ilanne-Parikka
Ylilääkäri Diabetesliitto  

Ilanne-Parikka luennoi Diabetesmessuilla 23.–24.9.2016 Tampere-talossa tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen hoidosta sekä toimivasta omahoidosta.

 


Diabetesmessut 23.-24.9.

Tervetuloa Diabetesmessuille Tampere-talolle 23.-24.9.
Messut avoinna pe-la klo 9-17
Liput 10€ (jäsenet 6€)
Tutustu ohjelmaan >>

Diabetesmessujen Blogi

Sensoriteknologiasta elämänlaatua diabeetikon arkeen
Markku Saraheimo, LT, diabetologi

Lihavuusleikkaus toi uuden elämän
Olli Nyberg, varapuheenjohtaja, LILE ry

Vertaistuki on voimaa – isovanhemmatkin tukevat toisiaan
Eeva Autio, Isoäiti, äiti ja vertainen, aiemmin työuralla diabeteshoitaja

Minun diabetekseni ei ole kansansairaus
Janne Juvakka, toiminnanjohtaja, Diabetesliitto
 ry

Diabeteksen hoidon periaatteet haltuun - erityisesti vanhustenhoidossa
Pirjo Ilanne-Parikka, ylilääkäri, Diabetesliitto ry

Istun - enkö muuta voi?
Eira Taulaniemi, liikuntasuunnittelija Suomen Diabetesliitto ry

Säätämisen maailmanmestarit
Tanja Huutonen, Diabeteslapsen äiti ja arjen säätäjä

Ikäihmisten diabeteksen hoito tarvitsee ryhtiliikeen
Päivi Hyry, vastaava sairaanhoitaja Viola-koti, Tampere

Jokainen diabetesta sairastava on erilainen - niin on myös hänen hoitonsa
Pirjo Ilanne-Parikka, Ylilääkäri Diabetesliitto